2 1* {A Tietoa huumeista ja muista päihteistä {A ------------------------------------- {8 Tytti Tolvanen {8 Sini Laine {8 Mia Hämäläinen {8 (täydentänyt Anu Seilonen) {DJohdanto Valitsimme aiheeksemme huumausaineet niiden lisääntyneen käytön vuoksi ja koska huumausainerikollisuus on kaksinkertaistunut muutamassa vuodessa. Tämä tietopaketti on käytännön sovellus työstämme ja sen tarkoituksena on antaa lisätietoa opiskelijoille ja koululaisille yleisimmistä päihteistä, niiden vai- kutuksista, tunnistuksesta ja haitoista. Toivottavasti tietopakettimme saa teidät oivaltamaan sitä ongelmaa, joka päih- teiden käyttöön liittyy. {DHistoria Huumausaineet levisivät 1940 - 1950-luvuilla. Ensimmäinen huumeaalto osui Suo- meen 1969 - 1974. Silloin hyvin menestyneet nuoret aloittivat klassisten huumei- den, lähinnä kannabiksen ja LSD:n käytön suurimmissa kaupungeissamme. Useimmiten oli kyse kokeilukäytöstä ja huumeiden käyttö jäi. Huumeaalto vaimeni ja ongelma näytti tasaantuneen lähes kahdeksi vuosikymmeneksi. 1970-luvulla ns. kovat huumeet kuten heroiini ja morfiini olivat yleisesti käytössä Euroopassa, ja tällöin huumeongelma tunnustettiin myös Suomessa. Vuonna 1983 huumeiden väärinkäyttäjiä oli arviolta n. 5000 ja kokeilijoita n. 50 000. Yli puolet huumausaineista oli hasista. Nyt 1990-luvulla ollaan yksimielisiä siitä, että Suomi ratsastaa toisen huu- meaallon harjalla. Maassamme on eri mittareiden mukaan pahin huumetilanne kautta aikojen. Huumeiden käyttö on toistaiseksi vähäisempää kuin muualla Euroopassa. Suomessa päihdeongelmien erityispiirteenä on huumeiden, lääkkeiden ja alkoholin sekakäyttö. Huumausaineet voidaan luokitella joko lääketieteellisesti tai juri- disesti. {DHuume, huumausaine, päihde? Nuorison voimakkaasti lisääntyneen huumausaineiden käytön myötä otettiin Suomes- sa 1960-luvun lopulla käyttöön lyhyempi termi "huumeet", joka on kielenkäytössä vakiintunut yleensä tarkoittamaan ns. varsinaisia huumausaineita kuten kannabis- ta, amfetamiinia, metamfetamiinia, MDMA:a, morfiinia, heroiinia, kokaiinia, LSD:tä jne. Huumausaineita ovat varsinaisten huumeiden lisäksi monet jännitystä lieventävät lääkkeet ja unilääkkeet, liuottimet, liimat ja lakat sekä eräät lääkkeet, joita saa reseptillä tai ilman reseptiä ja joilla etenkin ylisuurina annoksina on huu- maava vaikutus. Termeistä laajin on päihde. Päihdyttävien aineiden eli päihteiden joukkoon las- ketaan edellä mainittujen huumausaineiden ja lääkeaineiden lisäksi alkoholi. {6 ----------> Lainopillisesti huumausaineilla tarkoitetaan aineita ja valmisteita, jotka on mainittu Suomea sitovassa kansainvälisessä huumausaineyleissopimuksessa ja psy- kotrooppisia aineita koskevassa yleissopimuksessa. Lääketieteellisesti määritel- tynä huumausaineet ovat aineita, jotka aiheuttavat psyykkisen ja/tai fyysisen riippuvuuden. Voidaan siis sanoa, että huumausaineet ovat riippuvuutta aiheuttavia aineita, joiden katsotaan olevan yksilölle ja yhteiskunnalle niin vaarallisia, että nii- den leviäminen on estettävä tai sitä on rajoitettava erityisin lainsäädäntötoi- min. Huumausaineen valmistuksena pidetään tuotantoa lukuun ottamatta kaikkia menetel- miä, joilla huumausaineita voidaan aikaansaada. Valmistuksena pidetään lisäksi puhdistamista sekä huumausaineiden muuntamista toisiksi huumausaineiksi. Huumau- saineen tuotannolla tarkoitetaan oopiumin, kokanlehtien, kannabiksen tai kanna- bishartsin erottamista kasveista, joista niitä saadaan. {DHuumausainelaki 1.1.1994 voimaan astunut uusi huumausainelaki, 14.7.1995 voimaan astunut huumau- saineasetus ja rikoslain täydennys huumausainerikoksista määrittelevät, mitkä aineet ovat huumausaineita, millaisessa tilanteessa aineen käyttäminen on rikos ja mitä rangaistuksia lain rikkomisesta aiheutuu. Huumausaineen tuotanto, valmistus, maahantuonti, maastavienti, jakelu, kauppa, hallussapito ja käyttö muuhun kuin lääkinnällisiin, tieteellisiin tai huumausai- nerikosten ehkäisemistä tai tutkintaa edistäviin tarkoituksiin on kielletty. Suomessa yleisimmät huumausainerikokset koskevat aineiden hallussapitoa tai käyttämistä. Huumausainerikoksesta tuomitaan sakkoon tai vankeusrangaistukseen enintään kah- deksi vuodeksi, törkeästä huumausainerikoksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi, huumausainerikoksen valmistelusta sakkoon tai van- keuteen enintään kahdeksi vuodeksi ja huumausainerikoksen edistämisestä (jollei teko ole rangaistava osallisuutena huumausainerikokseen tai törkeään huumausai- nerikokseen) sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. {DMiksi päihteitä käytetään? Ei yhtään syytä Päihteiden kokeilulla tai käytöllä ei ole selkeitä yksittäisiä syitä. Syitä on etsitty ihmisten persoonallisuuden piirteistä, ympäristötekijöistä ja päihteistä itsestään. Taustatekijöitä on aina useita ja ne ovat ihmisillä erilaisia. Kokei- luun ja käyttöön johtanut elämäntilanne on jokaisella yksilöllinen. {DKokeilu Päihteitä kokeilevat ovat usein itsenäistymässä olevia nuoria. Kokeilulla nuori haluaa ehkä osoittaa kykynsä tehdä vanhmepien tahdosta riippumattomia ratkaisu- ja. Päihteitä saatetaan pitää salaperäisinä ja kiehtovina ja niitä kokeillaan pelkästä uteliaisuudesta. Kokeiluun voi vaikuttaa myös toveripiirin vaikutus tai nuoren halu kuulua jengiin. Kokeilija tulee aineesta riippuvaiseksi hyvinkin no- peasti, joistakin aineista jopa parin käyttökerran jälkeen. {6 ----------> {DMitä päihteistä haetaan? Päihteiden avulla yritetään ratkaista tai paeta erilaisia omaan elämään liitty- viä ongelmia. Päihteistä haetaan apua yksinäisyyteen, turvattomuuteen ja masen- nukseen. Niillä yritetään helpottaa ahdistuneisuutta ja tuskaisuutta tai lau- kaista jännitystiloja. Osalle käyttäjistä tärkeintä on uusien tajunnantilojen etsiminen, osa hakee jännitystä tai mielihyvän kokemuksia. {DKäyttö Suurin osa kokeilijoista lopettaa kerran tai kahden jälkeen. Kokeilu muttuu käytöksi, jos käyttäjä kokee päihteiden myönteiset vaikutuksen suuremmiksi kuin kielteiset. Päihteiden käyttö voi olla hallittua, mutta joissakin tapauksissa käyttö voi muuttua hallitsemattomaksi tai pakonomaiseksi. {DRiippuvuus Riippuvuus voi olla psyykkistä, fyysistä tai sosiaalista. Psyykkinen riippuvuus tarkoittaa sitä, että henkilö tuntee ja uskoo käyttämänsä aineen olevan välttämätöntä hyvinvoinnilleen. Aineen käyttämättömyydestä seuraa esimerkiksi haluttomuutta, aloitekyvyttömyyttä, masennusta ja henkisen tason laskua. Fyysisessä riippuvuudessa aineen käyttö muuttaa elimistön toimintoja siten, että käytön keskeytyminen aiheuttaa ruumiillisia vieroitusoireita kuten väsymystä, pahoinvointia, erilaisia kipuja, tuskaisuutta, oksentelua ja kouristuksia. Vaik- ka fyysinen riippuvuus saataisiinkin hoidettua lääkinnällisin toimenpitein, psyykkinen riippuvuus saa käyttäjän usein palaamaan aineiden pariin. {6 ----------> Sosiaalisesti päihteistä riippuvainen haluaa säilyttää asemansa yhteisössä ja jatkaa päihteiden käyttöä ympäristönsä vaikutuksesta. {DPäihteiden käyttäjän tunnistaminen Huumausaineiden päihdekäyttö on lisääntymässä. Yleisimpiä Suomessa käytettäviä laittomia huumausaineita ovat kannabis, amfetamiinivalmisteet, opiaatit ja hal- lusinogeenit. Suurin osa huumausaineiden käytöstä jää hoito-organisaatioissakin edelleen tunnistamatta. Vain pieni osa huumausaineiden käyttäjistä hakee apua ratkaistakseen päihdeongelmansa. Huumausaineiden saannin loppuminen on tyypillinen tilanne, jolloin käyttäjä ha- keutuu vastaanotolle vieroitusoireiden vuoksi. Muita syitä avun hakemiseen voi- vat olla työpaikan menettämisen uhka tai läheisten kehotus hakeutua hoitoon. Usein potilas on hoidon suhteen ambivalentti eli kykenemätön tekemään ratkaisua, ja hänen toiveensa avusta muuttuu nopeasti. Vastaanotolla lääkereseptiä vaativa potilas voi käyttäytyä vilpillisesti tai väkivaltaisestikin. Parhaiten tietoa päihteiden osuudesta oireisin saa kysymällä potilaalta suoraan myös huumausaineiden käytöstä. Epäily siitä, että potilas käyttää huumausainei- ta, muodostuu useista havannoista. Potilaan ystäväpiiri tai elämänarvot voivat muuttua radikaalisti. Hän saattaa laiminlyödä sosiaalisia velvoitteitaan suh- teessa läheisiinsä ja työhön tai opiskeluunsa. Potilasta tutkittaessa voidaan todeta iholla injektioarpia. Potilas voi vaikuttaa päihtyneeltä, vaikkei hän tuoksu alkoholilta, eikä alkometrin mukaan uloshengitysilmassa ole alkoholia. Päihteiden viimeaikainen käyttö voidaan vastaanotolla todeta nopeasti virtsan seulontamenetelmillä. Monien ristireaktioiden ja muiden virhemahdollisuuksien vuoksi positiivista tuloksista pitää tehdä virtsan päihde-erittelytutkimus var- mistuksineen. Unettomuus ja ahdistuneisuus ovat tavallisia huumausaineiden vieroitusoireita. Äkillisten sekavuustilojen yhtenä syynä voi olla huumausaineiden käyttö tai vie- roitusoireet. Huumeiden ja päihteiden sekakäyttäjillä on usein muita samanaikai- sia hoitoa vaativia somaattisia ja psyykkisiä sairauksia. Huumausainepotilaan sekavuus voi liittyä johonkin samanaikaiseen somaattiseen sairauteen kuten kal- lovammaan, lääkemyrkytykseen, infektioon, sokeritasapainon häiriöön tai hypok- siaan. Psyykkisistä sairauksista erityisesti asosiaalinen persoonallisuushäiriö on yleinen huumeiden ja päihteiden sekakäyttäjillä. {DYleisimmät päihteet Päihteet vaikuttavat ihmisen psyykkisiin ja fyysisiin toimintoihin ja tajunnan tasoon. Psykoaktiivisia aineita on käytetty sekä päihteinä että lääkkeinä. Myös lääkinnälliseen käyttötarkoitukseen soveltuvilla aineilla voidaan aikaansaada päihtymistila mm. yliannostelemalla niitä tai käyttämällä niitä yhdessä alkoho- lin ja huumeiden kanssa. Päihdyttävät aineet jaetaan kolmeen ryhmään: alkoholi, lääkkeet ja huumeet. {DKannabis Kannabistuotteet kuten hasis ja marihuana ovat yleisimpiä Suomessa laittomasti käytetyistä huumausaineista. Kannabistuotteiden tehoaine on tetrahydrokannabino- li eli THC, jota saadaan hamppukasvista erittyvästä pihkasta. Ensimmäiset viit- taukset hampun käyttöön nautintoaineena löytyvät 4000 vuotta vanhasta Atharva- vedasta, jossa hamppu mainitaan yhtenä Intian pyhistä kasveista. Intiasta ja Kiinasta hamppu levisi hitaasti myös Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. 1900-luvun alkupuolella kiinnostus marihuanaa kohtaan nautintoaineena kasvoi alkoholikiel- tolakien vuoksi. Seurauksena myös kannabistuotteet kiellettiin. Hasis on hampun kukinnoista ja lehdistä kerättyä, voimakkaasti tuoksuvaa pihkaa, joka on puristettu levyksi, puikoksi tai palloksi. Yleensä piipussa tai sätkässä tupakkaan sekoitettu hasis on kiinteää massaa tai muruja, joiden väri vaihtelee vaaleasta harmahtavasta ruskeaan tai miltei mustaan. Suomessa yleisimmin käytettävä kannabis on hasista. Hasisöljy on kannabiskasvista puristettu öljy, jonka THC-pitoisuus on korkea. Sitä käytetään liuotettuna suun kautta tai esim. kostuttamalla savuke hasisöljyllä. Marihuana on kuivattua hampun lehteä ja kukintoa. Piipussa, itsekäärityissä sätkissä tai filtterittömissä savukkeissa poltettava ruskehtava tai vihertävä marihuana muistuttaa oreganoa tai rouhittua ruohoa. Se on teholtaan selvästi ha- sista miedompaa. Marihuanaa ei juuri tuoda ulkomailta, vaan se kasvatetaan suu- reksi osaksi kotona. Poltettaessa kannabiksen mielihyvää tuottava vaikutus alkaa muutamassa minuutis- sa ja kestää pari kolme tuntia. Kannabis vaikuttaa vielä noin 12 tuntia käytön jälkeen psykomotoriseen suorituskykyyn ja kognitiivisiin toimintoihin. THC:n puoliintumisaika on noin kahdeksan päivää. Kannabinolit poistuvat yk- sittäiskäytön jälkeen kehosta vasta jopa viikkojen kuluttua. Säännöllisen käytön ja suurkulutuksen yhteydessä kehoon varastoituu näin THC-kertymiä, jotka voivat aiheuttaa päihdetiloja vapautuessaan elimistöön. Käyttäjien kannabistuotteille antama nimi on pilvi, joka kuvaa käyttäjien ai- neelta odottamaa vaikutusta. Muita katunimityksiä kannabistuotteille ovat mari (mara), hamppu, ruoho, tötsyt, paukut, imut, öljy, dulla, möyhy ja hasa. {6 ----------> {8Vaikutus: {A- hyvänolon tunne, euforia {A- puheliaisuus, hilpeys/syrjäänvetäytyminen, uneliaisuus {A- tunne syvällisestä itsensä ymmärtämisestä {A- häiriöt ajan, paikan, etäisyyden ja nopeuden tajussa, muistihäiriöt {A- koordinaatio- ja tilannearviokyvyn heikkeneminen {A- vaikutukset yksilöllisiä {8Tunnistus: {A- verestävät silmänvalkuaiset {A- poltetun hamppuköyden haju vaatteissa ja sisätiloissa {A- hasispiippu, vaa'at, veitset, aineen palaset {8Haitat: {A- aineen keräytyvät jatkuvassa käytössä aivoihin {A- keskittymiskyvyn häiriöt, yrityshalun sammuminen {A- asteeltaan vaihteleva henkinen riippuvuus {DAmfetamiini 1930-luvulla amfetamiini otettiin käyttöön nuhalääkkeenä. Myöhemmin sen avulla on yritetty hoitaa mm. narkolepsiaa, keskittymishäiriöitä, lasten yliaktiivi- suutta, liikalihavuutta ja masennusta. Toisessa maailmansodassa amfetamiinia käytettiin taisteluväsymyksen ehkäisijänä varsinkin Saksassa ja Japanissa. Amfe- tamiinia ja sen sukulaisaineita käytettiin Suomessa mm. masennus- ja laihdu- tuslääkkeinä vuoteen 1968 asti, jolloin aine määriteltiin huumausaineeksi eikä sitä sen jälkeen ole käytetty Suomessa lääkkeenä. Amfetamiini ja sen synteetti- set päihdekäyttöön tarkoitetut johdannaiset ovat yleisesti käytettyjä huumausai- neita. Amfetamiinivalmisteet ovat kemiallisia valmisteita, fenyylijohdoksia, jotka esiintyvät vaaleina, epäpuhtauksien vuoksi erisävyisinä jauheina, tabletteina, kapseleina ja liuoksina, joita käytetään ruiskeina lihakseen tai suoneen sekä suun kautta. Amfetamiini poistuu elimistöstä noin viikossa. Aineelta odotettuja vaikutuksia kuvaavat siitä käytetyt katunimet piri, blomste- ri, pirna, spiidi ja vauhti. Siitä etsitään vastapainoa uhkaavalle masennukselle ja mitättömyyden tunteelle. {8Vaikutus: {A- hyvän oloinen kiihotustila, muistuttaa seksuaalista elämystä {A- hermostuneisuus, aistiharhat, agressiivisuus, kärsimättömyys {A- suu kuivuu, virtsarakon tyhjennys vaikeutuu {A- unettomuus, ruokahaluttomuus {A- nopeasti kehittyvä kasvava riippuvuus, sietokyvyn kasvu {8Tunnistus: {A- levottomuus, hermostuneisuus ja hikoilu {A- kiihtynyt pulssi ja hengitys, laajentuneet silmäterät {A- sanavalmius ja itsetietoisuus {A- pistojäljet käsivarsissa, laihtuminen {6 ----------> {8Haitat: {A- taudit likaisista ruiskuista (mm. keltatauti, sukupuolitaudit, hiv) {A- mielenhäiriöt (pelko- ja paniikkitilat) {A- kuolema yliannostuksesta, aivoverenvuoto {A- nopeasti kehittyvä henkinen ja ruumiillinen riippuvuus {A- suurina annoksina vainoharhaisuutta tai amfetamiinipsykoosi {DEcstasy (ekstaasi) Ekstaasia (metyleenidioksimetamfetamiini, MDMA) voidaan kutsua hallusinogeeni- seksi amfetamiiniksi. Saksalainen Merck patentoi MDMA:n jo vuonna 1913 ilmeises- ti laihdutuslääkkeeksi. Tuotetta ei kuitenkaan koskaan markkinoitu.1953 Yhdys- valtojen armeija kokeili ainetta huhujen mukaan tarkoituksenaan löytää totuus- seerumi. Suuren yleisön tietoisuuteen ekstaasin toi legendaarinen tohtori Ale- xander Shulgin. Myös muita amfetamiinin johdannaisia kuten metyleenidioksiamfe- tamiinia (MDA) ja bromidimetoksiamfetamiinia (DOB) on viime aikoina liikkunut Suomenkin markkinoilla. Ekstaasi on valkoista jauhetta, josta voidaan puristaa erivärisiä ja -kokoisia kuvituksilla tai sydänkaiverruksilla koristeltuja pillereitä, valmistaa kapse- leita ja annostella pulverina. (Samassa muodossa leviävät myös MDA ja DOB.) Eks- taasi on emäsmuodossaan myskinhajuista ja polttavan makuista öljyä. Ekstaasie- ristä on löydetty usein mm. LSD:tä, kofeiinia, amfetamiinia ja jopa myrkkyä, st- rykniiniä. Ekstaasia ei liikkeellä ole suhteellisesti paljon, mutta se vetoaa erityisesti nuoriin. Osittain se on liittynyt nuorisokulttuuriin ja se on vaikutukseltaan nuorten suosima, joten se on juurtunut kaikkein potentiaalisimpaan käyttäjäryhmään. Nuoret hakevat ekstaasista rohkeutta ja vauhtia juhlintaan. Ta- rinat ekstaasista seksihuumeena ovat kuitenkin pelkkiä legendoja. Tosiasiassa useimmat miehet eivät aineen vaikutuksen alaisena saa lainkaan erektiota, ja naiset kokevat orgasmin laimeampana kuin tavallisesti. Aine kiihdyttää pulssia ja lisää sosiaalisuutta, mutta ei seksuaalista halua. Ekstaasin kerta-annos voi aiheuttaa verenpainekriisin ja ns. serotoniinisyndroo- man, jolle ominaisia oireita ovat pahoinvointi, kiihtyneisyys ja kouristukset. Sitä esiintyy silloin, kun ekstaasia käytetään yhdessä serotoniinijärjestelmään vaikuttavien masennuslääkkeiden kanssa. Ekstaasi häiritsee myös kehon lämmönsäätelyjärjestelmän toimintaa ja nostaa kehon lämpötilaa. Hikoilun myötä nestehukan vaara on suuri, ja fyysisen rasituksen (tanssi, juoksu) yhteydessä yksikin tabletti voi johtaa kuolemaan. Sympaattinen hermosto kiihottuu, keho käy ylikierroksilla ja pulssi kiihtyy. Pitkäaikaiskäytössä ekstaasi tuhoaa seroto- niinia välittäjäaineenaan käyttäviä hermosoluja. Ekstaasin katunimiä ovat adam, E, emppu, ellu, eemeli, ekstaasi ja x. {8Vaikutus: {A- voimakas euforia ja mielialan nousu {A- empatian ja onnellisuuden tunteen kasvu {A- vaikutusaika 3 - 6 tuntia {A- korostunut henkinen ja emotionaalinen selkeytyminen {A- yliluonnollisia tai uskonnollisia elämyksiä {A- tehostuneet kuulo-, tunto- ja näköaistimukset {A- isot annoserät vaikuttavat harha-aistimusten syntymiseen {6 ----------> {8Tunnistus: {A- väkivaltainen ja järjetön käyttäytyminen isoja annoseriä käytettäessä {A- yliaktiivisuus, hikoilu, voimakas tunnetilojen vaihtelu {A- lihaskouristuksia mm. kasvoissa {8Haitat: {A- pahoinvointi, hikoilu, unettomuus {A- päänsärky, verenpaineen ja pulssin kohoaminen {A- pelkotilat, sumentuneita näkyjä {A- ruokahaluttomuus, anoreksia {A- pitkäaikaiskäytössä maksavaurioita ja hermosolujen tuhoutumista {A- yliannostuksissa kouristuksia, hourailua, hengityshalvaus, kooma {DLSD Voimakkain tunnettu aistiharhoja aiheuttava aine on LSD eli lysergidi. 3000 vuotta sitten kreikkalaiset Eleusiksen mystikot joivat sakramentteinään tora- jyväsienestä saatavaa ergotamiiniä sisältäviä juomia. Samasta aineesta tohtori Albert Hoffman syntetisoi LSD-25:n vuonna 1938. Keksintö kuitenkin unohtui, kun- nes Hoffman viisi vuotta myöhemmin sai ainetta vahingossa elimistöönsä ja koki ensimmäisen LSD-tripin. LSD:tä kokeiltiin psykoterapeuttiseen käyttöön 1950- ja 1960-luvuilla. Se oli erityisen suosittu hippikulttuurissa, koska sen koettiin antavan mystisiä kokemuksia, lisääntynyttä luovuuden tunnetta ja elämän tarkoi- tuksen ymmärtämistä. Nykyään Yhdysvaltojen lainsäädäntö määrittelee todistetta- vasti vähintään seitsemän kertaa LSD:tä nauttineen henkilön oikeustoimikelvotto- maksi (legally insane). {6 ----------> LSD valmistetaan kemiallisesti ja se on puhtaana väritön neste. Sitä käytetään kapseleina, tabletteina, jauheena, liivatelevyinä ja nesteenä. Uusin suuntaus ovat ulkomailta saatavat lysergihappoamidia sisältävät siemenet. Neste on usein imeytetty ns. trippipalasiin eli pieniin paperinpaloihin, jotka ovat väritettyjä ja kuvitettuja. Aivoihin asti kaikista nautituista LSD-molekyyleistä pääsee vain tuhannesosia, jotka nekin poistuvat muutamassa minuutissa. Silti vaikutus on voimakas, alkaa 10 - 60 minuutissa ja kestää 8 - 12 tuntia. Käyttäjän persoonallisuuden, ennakko-odotusten, kavereiden ja paikan jossa matka tehdään on todettu vaikuttavan siihen, millaisia tuntemuksia LSD saa aikaan. Matka voi olla epämiellyttävä tai miellyttävä. LSD-matkaan tai trippiin liittyy usein hulluuden elämyksiä, skitsoilua ja sekoamista, ja matka voi myös "jäädä päälle". Jotkut ovat kertoneet käyttäneensä LSD:tä nimenomaan voittaakseen oman hulluudenpelkonsa. Katunimityksiä ovat matka, trippi, happo, naksu ja lappu. LSD aiheuttaa vähän riippuvuutta ja sen toksisuus on pieni. Keskivertoihmisen tappamiseen tarvittai- siin tuhansia annoksia. Aineen vaikutuksen alaisena voimakkaista aistiharhoista kärsivä käyttäjä voi kuitenkin itse vahingoittaa itseään. Aineen krooninen käyttö on harvinaista ja merkki vakavasta psyykkisestä häiriöstä. {8Vaikutus: {A- voimakkain tunnettu aistiharhoja aiheuttava aine {A- epätodelliset mielikuvat, näkö- ja kuuloharhat {A- minäkäsitteen häiriöt, tunne minän jakautumisesta {A- muutokset ajan, paikan ja etäisyyden arviointikyvyssä {A- itsetunnon kohoaminen, paniikki, hilpeys/masentuneisuus {6 ----------> {8Tunnistus: {A- vaikutelma mielenhäiriöstä, sekavuus, vapina, pelkotilat {A- syljenerityksen lisääntyminen, liikkeiden epävarmuus {8Haitat: {A- itsestään uusiutuvat mielenhäiriöt, pysyvä mielisairausriski {A- kromosomivauriot {A- krooninen pelokkuus, itsemurhat, henkinen riippuvuus {DOpiaatit Unikon narkoottinen vaikutus on tunnettu 6000 vuotta. Ensimmäisenä sitä käyt- tivät mesopotamialaiset 4000 eKr.. Homeroksen ja Hippokrateen kirjoituksista löytyy mainintoja unikon parantavasta vaikutuksesta. 1800-luvun alkuun saakka opiaatit olivat yleisiä lääkkeitä. Injektioneulan keksiminen vuosisadan puo- livälissä tuotti suuren määrän oopiuminarkomaaneja, yleinen harhaluulo kun oli, että aine tekee riippuvaiseksi vain suun kautta nautittuna. 1800-luvun lopulla lääkinnällinen käyttö väheni ja opiaatteihin liitettiin mielikuva "epäilyttävien kansanosien" nautintoaineesta. Ennen 1960-lukua niitä käyttivät lähinnä aikui- set. Ensimmäinen ja toinen maailmansota tuotti jonkin verran opiaattiriippuvai- sia henkilöitä, ja käyttäjinä oli myös lääkäreitä ja muuta hoitohenkilökuntaa. Opiaatit eli klassiset huumausaineet valmistetaan oopiumiunikon kukasta, josta saatu uute muutetaan kemiallisesti oopiumiksi, morfiiniksi, kodeiiniksi tai he- roiiniksi (ns. luonnonopiaatit). Vahvin niistä on heroiini, kolme neljä kertaa vahvempi kuin morfiini. Miedoin vaikutus on kodeiinilla, noin kuudesosa morfii- nin tehosta. Synteettisesti valmistettuja opiaatteja ovat mm. meperidiini, bup- renorfiini, dekstropropoksifeeni, petidiini ja metadoni, jota käytettiin aikai- semmin vieroituksessa mutta josta luovuttiin monen vieroituspotilaan tultua siitä riippuvaiseksi. Nykyään lääketieteen tarpeisiin valmistetaan vain kodeiinia yskänlääkkeitä ja morfiinia voimakkaan kivun lievitystä varten niiden kipualievittävän, anageetti- sen ominaisuuden vuoksi. Lääkekäyttöön tarkoitettua morfiinia ja kodeiinia kul- keutuu katukauppaan apteekkimurtojen ja salakuljetusten seurauksena. Myös syn- teettisiä opiaatteja leviää eri tavoin laittomaan kauppaan. Dekstropropoksifeeni ja erityisesti sen pitkävaikutteinen aineenvaihduntatuote ovat hyvin myrkylli- siä. Dekstropropoksifeeni on nykyään erityisesti yhdessä alkoholin kanssa käytettynä tärkein lääkekuolemia aiheuttava aine. Opiaatteihin, erityisesti heroiiniin, riippuvuus syntyy nopeammin kuin mihinkään muuhun huumeeseen. Ne aiheuttavat voimakasta ja kasvavia annoksia vaativaa riip- puvuutta ja ovat suonensisäisesti käytettäviä, kalliita ja usein epäpuhtaita. Viime aikoina Suomen markkinoilla esiintynyt heroiini on ollut myös poltettavaa. Poltettavan heroiinin yleistyminen on madaltanut käyttökynnystä ja siihen jää koukkuun siinä kuin suonensisäisesti käytettyynkin. Kukkakaupoista ostettavien kuivattujen unikoiden käyttäminen morfiinin lähteenä (mm. teenä) on yksi uusim- mista suuntauksista. Kokeilu voi alkaa uteliaisuudesta tai sattumalta. Hyvänolon tunne voi olla niin voimakas, että kokeilija ajautuu helposti väärinkäyttäjäksi. Vieroitusoireet al- kavat muutaman tunnin kuluessa aineen vaikutuksen loputtua ja ilmenevät lähinnä psyykkisenä levottomuutena, mutta kehittyvät melko nopeasti selvästi fyysisiksi ja parin vuorokauden kuluessa pahimmillaan sietämättömiksi kiputiloiksi, kouris- tuksiksi, ripuliksi ja jopa tajuttomuuskohtauksiksi. {6 ----------> Opiaateista käytettyjä katunimityksiä ovat hepo, polle, horse, hidas, mopo, mo- fa, opa ja orkku. {8Vaikutus: {A- hyvän olon tunne, sekavuus, sammaltava puhe, väsymys {A- jännittyneisyys ja ahdistuneisuus katoavat {A- liikkeet ja refleksit hidastuvat {A- seksuaalinen haluttomuus, ruokahaluttomuus, sietokyvyn kasvu {8Tunnistus: {A- supistuneet silmäterät, pistojäljet käsivarsissa {A- erittäin voimakkaat vieroitusoireet {8Haitat: {A- nopea ja erittäin voimakas henkinen ja ruumiillinen riippuvuus {A- pakonomainen tarve käyttää ainetta jatkuvasti {A- taudit neuloista (hepatiitti, jäykkäkouristus, hiv) {A- yliannostuksesta hengityshalvaus, kuolema {DKokaiini Ensimmäisinä kokaiinin huumaavaan vaikutukseen tutustuivat inkat, jotka pureske- livat kokapensaan lehtiä mm. uskonnollisten rituaalien aikana. Kasvi siirtyi vanhalle mantereelle espanjalaisten valloittajien laivoissa. Vuonna 1860 Albert Niemann eristi kokalehdistä kokaiinin, josta tuli suosittu paikallispuudute, jonka mahdollisuuksia mm. Sigmund Freud on tutkinut. Ainetta käytettiin myös pi- risteenä sekä oopiumi- ja lääkeriippuvuuden poistamiseen. Vuosisadan vaihteessa alettiin kiinnittää huomiota kokaiinin aiheuttamiin ongel- miin ja kuolemantapauksiin. Coca-Colan sisältämä kokaiini korvattiin vuonna 1903 (17 vuoden jälkeen) kofeiinilla. Ensimmäisessä maailmansodassa kokaiini oli vielä laajalti käytössä piristeenä ja puudutusaineena. 80-luvulla Kolumbian oi- keusministeri murhattiin hänen kehotettuaan maan viranomaisia toimimaan kokaii- nilaboratorioiden hävittämiseksi. Kokapensaat kasvatetaan yleensä Boliviassa tai Perussa, ja itse kokaiini valmistetaan mm. Kolumbiassa. Tällä hetkellä Yhdysval- lat lienee kuluttajamaista suurin, ja siellä ongelmaa on yritetty ratkaista pitkään. Suomessa krooninen kokaiinin käyttö on lisääntynyt jyrkästi. Kokaiini valmistetaan kokapensaan lehdistä. Kasvin ravintoarvo on varsin hyvä: sata grammaa kokalehtiä sisältää 1275 kJ energiaa, 18,9 grammaa proteiinia, 42,6 grammaa hiilihydraatteja sekä lisäksi monia hivenaineita ja vitamiineja. Kokaii- ni eli kokaiinihydrokloridi on valkoista jauhetta, jota käytetään käytetään useimmiten nestemäisessä muodossa suonensisäisesti, vaikka mielikuva valkoisen jauheen nuuskaamisesta onkin elokuvien ansiosta vahva. Ice ja crack ovat kokaii- nijauheesta kemiallisesti emäksiseksi muutettuja kokainiin freebase-muotoja, joiden kovia, kellertäviä tai vaaleanruskeita pieniä rakeita käytetään poltta- malla. Kokaiinitahna eli kokabase on välivaiheen uutos kokalehdistä. Pieninä annoksina kokaiini tuottaa hyvänolontunteen, johon liittyy mm. väsymyk- sen ja nälän katoaminen sekä älyllisen ja fyysisen suorituskyvyn lisääntyminen. Vaikutukset muistuttavat amfetamiinin vaikutuksia mutta ovat lyhytkestoisempia. Pulssi kiihtyy, verenpaine nousee, ruokahalu katoaa. Suuret annokset aiheuttavat ylivireyttä, sekavuutta, hallusinaatioita ja kouristuksia. Säännöllisestä käytöstä voi seurauksena olla psyykkinen ja joissain tapauksissa myös fyysinen riippuvuus, unettomuutta, ruokahaluttomuutta, persoonallisuushäiriöitä sekä lisääntynyttä taipumusta väkivaltaiseen ja epäsosiaaliseen käytökseen. Aine on myrkyllistä keskushermostolle. Yliannostus aiheuttaa tuskatiloja, kehon lämpöti- lan nousua, hallusinaatioita, kouristuksia ja voi johtaa kuolemaan. Nuuskauksen ja pistoksen vaikutus kestää 20 minuutista kahteen tuntiin ja sitä seuraa rauhattomuus, ärtyisyys ja alakuloisuus. Muutaman vuorokauden käytön jälkeen elimistön uupumisen tai aineen loppumisen vuoksi käyttäjä "romahtaa" voimakkaisiin vieroitusoireisiin ja muuttuu sekä väsyneeksi että unettomaksi. Hän on myös masentunut, hermostunut, vainoharhainen, ruokahaluton, pahoinvoipa ja kylmettynyt, joskus itsemurhaa hautova tai psykoottinen. Poltetun kokaiinin vaikutus alkaa 15 - 30 sekunnissa. Se tuottaa voimakkaan, mutta vain 6 - 12 mi- nuuttia kestävän ja nopeasti haihtuvan euforian. Heti hyvänolontunteen kadottua käyttäjä haluaa lisää. Kokaiinin kutsumanimiä ovat C, koka, kokis, jää ja lumi. {DMeskaliini "Valkoinen mies menee kirkkoonsa ja puhuu Jeesuksesta; intiaani menee tiipii- hinsä ja puhuu Jeesukselle." - Quanah Parker (comanche-intiaani, joka puhui ri- tualisoidun kristillisen peyotenkäytön puolesta vuosisadan alussa) Pohjois-Meksikossa kasvavasta peyotekaktuksesta saatava meskaliini on vanhin tunnettu hallusinogeeni. Sen seremoniallisesta käytöstä on arkeologisia todis- teita yli 3000 vuoden takaa. 60-luvulla peyotekaktusta myytiin Yhdysvalloissa sadan kappaleen postimyyntierissä. Vuonna 1970 aine kiellettiin lainsäädännöllä. Pitkän taistelun jälkeen intiaanit saivat oikeuden käyttää meskaliinia rituaali- siin tarkoituksiin. 1918 perustetun Amerikan alkuperäisasukkaiden kirkon jäse- nillä on oikeus nauttia peyotea sakramenttina. {6 ----------> Kaktuksen maanpäällinen osa, kruunu, koostuu kiekon muotoisista "napeista", jot- ka leikataan irti ja kuivataan. Kuivattuja nappeja pureskellaan tai liuotetaan vedessä huumaavaan liuoksen aikaansaamiseksi. 5 grammassa kuivattua peyotea on noin 0,5 grammaa meskaliinia, jonka vaikutus kestää n. 12 tuntia. Meskaliinia voidaan tuottaa myös synteettisesti. Meskaliini aiheuttaa hallusinaatioita ja ajan ja etäisyyden arviointikyvyn heikkenemistä. Yliannostuksesta seuraa voimak- kaampia "matkoja", psykooseja ja jopa kuolema. {DHuumesienet Huumeina käytettävien sienten sisältämä psilosybiini ja psilosiini ovat voimak- kaita hallusinogeenejä. Näitä ns. huumesieniä kasvaa miltei koko maailmassa ark- tisia alueita lukuunottamatta. Etelä-Amerikan alkuperäiskulttuureissa sieniä on tuhansia vuosia käytetty sakramentteina ja oraakkeleina. Atsteekkien yhteiskun- nassa sienet olivat hyväksytty päihde, kun taas alkoholin käytöstä rankaistiin kuolemalla. Etelä-Amerikassa tutkimustyötä tehnyt kasvitieteilijä Gordon Wasson tutustui sieniin ennustaja Maria Sabinan kautta. Wasson toi tutkimustuloksensa julki 50-luvulla. Seuraavalla vuosikymmenellä sienistä tuli LSD:n imussa yksi suosituimmista hallusinogeeneistä. Sieniä käytetään raakana, kypsennettynä tai kuivattuna suun kautta. 2 grammaa kuivattuja sieniä sisältää 4 - 8 grammaa psilosybiiniä tai psilosiiniä, ja vai- kutus kestää n. kuusi tuntia. Huumesienten vaikutukset ovat samantapaiset kuin LSD:n, ja lisäksi esiintyy euforiaa ja kiihtymystä. Jotkut saavat vatsakipuja, voivat pahoin ja ripuloivat. Sienet voivat aiheuttaa lyhyitä psykooseja, "pahoja matkoja" ja "jälkimatkoja". Toleranssi kehittyy nopeasti, ja saman vaikutuksen aikaansaamiseksi tarvitsee seuraavalla kerralla huomattavasti edellistä suuremman annoksen. Erityisiä vie- roitusoireita tai fyysistä riippuvuutta ei ole, mutta käyttäjä voi haluta tois- taa kokemuksen. Erityisiä vaikutuksia pitkäaikaiskäytössä ei ole havaittu, mutta täytyy muistaa ettei pitkäaikaiskäyttöä ole vielä tutkittu tarpeeksi. Kutsumanimiä ovat mm. psilo, silokka ja tatti. {DLääkkeet Lääkkeiden väärinkäyttöä on lääkkeiden liikakäyttö (niitä käytetään liian pitkään tai liian suurina annoksina tai vastoin ohjeita huumaavaan tarkoituk- seen), lääketottumus (lääkkeitä nautitaan vaikka sairaus on jo parantunut) ja sekakäyttö. Lääkeaineet voidaan jakaa käyttötarkoituksen mukaan psykoosilääkkeisiin, neuroo- silääkkeisiin, unilääkkeisiin, depressiolääkkeisiin sekä särky- ja kipulääkkei- siin. Tavallisimpia väärinkäytettyjä lääkkeitä ovat nuorisoryhmissä uni- ja rau- hoittavat lääkeaineet, jotka korostavat alkoholin ja muiden päihteiden vaikutus- ta ja lievittävät niiden vieroitusoireita. Suurimman ongelman muodostavat bent- sodiatsepiiniryhmän lääkkeet, joita käytetään yleisesti mm. ahdistusta lie- vittävinä, rauhoittavina ja nukahtamislääkkeinä. Tavallisin sekakäytön muoto on alkoholi ja rauhoittavat lääkkeet. Alkoholistien vieroitushoidossa on betsodiatsepiinien (esim. Diapam) käyttö yleistynyt, mikä on saattanut luoda toistuvan tavan käyttää lääkettä vieroitustilanteessa. Krapu- laa pelätessä pillerin otto aikaistuu ja humalatilassa saattaa helposti ylian- nostella lääkkeet. Lääkkeen käytön syynä voi myös olla tarve voimistaa humalaa. Lääkäreiden vastaanotoilla sekakäyttäjät ovat hankalia, vetoavia ja rauhoittavia lääkkeitä monin keinoin vaativia asiakkaita. {6 ----------> Sekakäytön vaaroja ovat mm. myrkytykset, arvaamaton käytös ja sekoilu, valeitse- murhat, joutuminen piireihin, altistuminen vahvempiin huumeisiin, alentunut kyn- nys suun kautta nautittavien huumeiden kuten amfetamiinin ja ekstaasin kokeiluun sekä lääkkeiden hoidollisen vaikutuksen heikkeneminen. Pitkäaikaisvaikutuksina ovat vaarana maksan, munuaisten ja keskushermoston vauriot. Nuorten keskuudessa yleistyneen sekakäytön seuraukset voivat olla kohtalokkaat, sillä pahimmassa ta- pauksessa elimistö voi unohtaa hengittää. Vieroitusvaiheessa sekakäyttö on siten hankalaa, että eri aineiden vieroitusoi- reet ilmaantuvat eri aikoina, pitkittyvät ja sekoittuvat toisiinsa. {8Vaikutus: {A- voimistavat muiden päihteiden kuten alkoholin vaikutuksia {A- lievittävät vieroitusoireita ja ahdistusta, rauhoittavat {8Tunnistus: {A- väsymys, uneliaisuus, sekavuus {A- puheen kankeus, epävarmat liikkeet {A- ahdistuneisuus, levottomuus, apaattisuus {A- käytöshäiriöt, väkivaltaisuus ja arvaamattomuus {A- pillerihumalainen on päihtynyt muttei tuoksu viinalle {A- oksentelu, vapina, itsetuhoajatukset {A- tyhjät tablettipurkit {6 ----------> {8Haitat: {A- lamaantumisen (mm. hengitys) vaara yliannostuksessa (valeitsemurhat) {A- maksan, munuaisten ja keskushermoston vauriot, myrkytykset {DDoping Doping on eräs lääkeiden väärinkäytön muoto. Dopingiksi luetaan piristeet, huu- maavat kipulääkkeet, anaboliset aineet (steroidit, kasvuhormonit), beeta-2-ago- nistit, nesteenpoistolääkkeet, erityisrajoitetut aineet (kannabis, alkoholi) ja näytteiden manipulointiin liittyävät aineet ja menetelmät. Dopingilla parannetaan suorituskykyä, nostetaan kipukynnystä ja manipuloidaan näytteitä. Dopingin käytöstä on selvät ja kiistattomat terveyshaitat. Esim. hor- monien ja steroidien käyttöä harrastetaan eri voimailulajeissa ja kehonrakennuk- sen yhteydessä ja niiden käyttäjät ihannoivat usein voimaa ja fyysistä kuntoa. Steroidien ja hormonien laiton kauppa on lisääntynyt voimakkaasti viime vuosina ja markkinat näyttävät noudattavan huumekaupan mallia. Niitä liikkuu yhä enemmän katukaupassa ja niiden aiheuttamia väärinkäyttöongelmia on alettu seurata yhtenä huumeongelman muotona. Yli 30% käyttäjistä esiintyy aineista johtuvia aggressioita, vihamielisyyttä ja ärtyneisyyttä. Hormonien aiheittamat lihasrappeutumat tulevat esiin vasta kil- pailu-uran päätyttyä. Hormonien käyttö aiheuttaa persoonallisuusmuutoksia vas- takkaisien sukupuoliominaisuuksien esiintymisen vuoksi. Steroidien pitkäaikaiskäytön vaikutuksia ovat mm. agressiivisten impulssien kontrollointikyvyn heikkeneminen, väkivaltainen käyttäytyminen, depressio, unihäiriöt, mielialan vaihtelut ja jopa psykoosi. Vieroitusoireita pitkäaikaisen yliannostelun jälkeen ovat masentuneisuus, libidon heikkeneminen, halu saada lisää ainetta, väsymys, levottomuus, ruokahaluttomuus ja unettomuus. {DImppaaminen Imppaamisella tarkoitetaan liuottimien, liimojen ja lakkojen hengittämistä päih- tymistarkoituksessa. Impattavat aineet eivät ole lain tarkoittamia huumausainei- ta, vaikka ne vaikuttavat huumaavasti. Haihtuvat petrokemian tuotteet kuten tolueeni aiheuttavat impattuina päihtymyk- sen, jolle on tyypillistä alentunut tajunnan taso, nystagmus, sammaltava puhe, huojuva kävely, psykomotoriikan hidastuminen, vapina, lihasheikkous, kaksoisku- vat, sekavuus ja euforia. Pitempään jatkuva käyttö saattaa aiheuttaa pysyviä aivovaurioita tai vahingoit- taa maksaa ja munuaisia. Impatessa on hankala säädellä annoksen kokoa. Pienikin annos voi saada aikaan sydämen toimintahäiriöitä ja johtaa jopa kuolemaan. Tu- kehtumiskuolemat ovat yleisiä. Imppaajan voi tunnistaa oireiden lisäksi tahrai- sista vaatteista ja esim. liimanhajusta. {DAlkoholi Yleisimmin käytetty päihde on etyylialkoholi eli etanoli, joka on kaikkien alko- holijuomien tärkein vaikuttava aine. Noin 70% Suomessa valmistetusta alkoholista kuluu alkoholijuomien valmistukseen ja noin 30% teolliseen käyttöön. Alkoholia käytetään enää nykyään harvoin lääkkeenä. Terveydenhuollossa sitä käytetään de- sifiointiin ja puhdistusaineena. Jo esihistoriallisella ajalla on valmistettu alkoholijuomia. Nykyisin alkoholi on useimmissa maissa, varsinkin aikuisen väestön keskuudessa, yleisesti hyväksytty laillinen päihde. Sitä käytetään mm. mielihyvää tuottavien, rentouttavien, jännitystä poistavien ja estoja laukaise- vien ominaisuuksien vuoksi. Suurella osalla alkoholia käyttäviä ihmisiä ei ole käytön vuoksi vakavia ongelmia. {DKäytön välittömiä seurauksia Alkoholi alkaa imeytyä jo suusta vereen. Ravinnon nauttiminen ennen tai jälkeen juomisen tai sen aikana hidastaa imeytymistä. Alkoholi jakautuu tasaisesti eli- mistön vesiosaan, vain pieni osa imeytyy rasvakudokseen. Käytetty määrä vaikut- taa yksilöllisesti; esim. paino, ikä, sukupuoli, sairaudet, mielentila, raskaus, ympäristö ja lääkitys aiheuttavat eroja vaikutuksiin. Nousuhumala rentouttaa ja vilkastuttaa useimpia ihmisiä. Mieliala kohenee ja pu- heliaisuus sekä itsevarmuus lisääntyvät. Jo nousuhumalassa monimutkaisten tehtävien suorittaminen vaikeutuu, reaktiokyky ja koordinointi sekä useiden koh- teiden samanaikainen seuraaminen tuottavat vaikeuksia. Liikkeet ja kävely tule- vat horjuviksi, puhe sammaltelee ja kuulo huononee, minkä vuoksi puhe muuttuu äänekkäämmäksi. Myös henkisesti vaativat tehtävät tuottavat hankaluuksia. Humala kertoo hermoston toiminnan lamaantumisesta, kivun tunne vähenee ja tajunta hei- kentyy. Yli kolmen promillen humalatilassa tajunta alkaa kadota ja ihminen sam- muu. Alkoholipitoisuuden noustessa yli neljän promillen seuraa alkoholimyrkytys. Tap- pava veren alkoholipitoisuus vaihtelee. Humalan tai krapulan seurauksena voi syntyä aivovaltimon tukos tai repeämä. Myös sydäninfarktiriski kasvaa akuutissa juomavaiheessa sekä krapulassa. Akuutti haimatulehdus voi rajun juomisen jälkeen alkaa myös muillakin kuin alkoholisteilla. Alkoholi nopeuttaa nukahtamista, mut- ta uni on katkonaista. Tapaturmariski lisääntyy jo nousuhumalassa. {DJatkuvan käytön yleisimmät haittavaikutukset Alkoholisteilla esiintyy aivoatrofiaa (aivokudoskatoa), joka voi aiheuttaa tyl- sistymistä eli dementiaa. Ääreishermostovaurot (polyneuropatia) aiheuttavat tun- tohäiriöitä, kipuherkkyyttä, kävelyvaikeuksia sekä liikuntakyvyttömyyttä. Runsas alkoholin käyttö voi aiheuttaa maksasairauksia (rasvamaksa, maksatulehdus ja maksakirroosi) ja kroonista haimatulehdusta, sydän- ja verenkiertoelimistön sekä hengityselinten sairauksia. Ravitsemuksen, ruoansulatuselimistön, hormonitoimin- nan ja unen häiriöitä esiintyy myös pitkään jatkuneen runsaan alkoholinkäytön seurauksena. Persoonallisuuden muutokset, ahdistus, masennus ja paniikkihäiriöt ovat yleisiä psyykkisiä oireita. Tapaturmien, keskenmenojen ja sikiön alkoholi- vaurioiden riskit lisääntyvät alkoholin suurkuluttajilla. Alkoholiin kehittyy psyykkinen, fyysinen ja sosiaalinen riippuvuus sekä tole- ranssi eli sietokyky kasvaa sitä suuremmaksi, mitä useammin alkoholia nautitaan. Krapula seuraa 1 - 3 päivää kestäneen juomisen jälkeen. Pidempiaikaisen juomisen lopettamista seuraavia oireita nimitetään vieroitusoireiksi. Alkoholismi pi- detään epäsuorana itsetuhona, hitaana itsemurhana. {DJälkikirjoitus Olisi kiva saada palautetta, sopivatko tällaiset artikkelit Sakuun. {8HYVÄÄ KESÄÄ KAIKILLE!